Martinus Lutherus & Iohannes Bugenhagius: litterae

Lucas Cranach vanhempi, Martin Luther,
1529

Martin Luther (1483-1546) lienee melko tuttu historiallinen hahmo. Hän aloitti evankeliseen liikehdintään johtaneet tapahtumat kirjoituksillaan 1510-luvun lopulla ja profiloitui pian evankelisen liikkeen johtoon. Luther oli äärimmäisen tuottelias kirjoittaja, ja monet hänen kirjoituksistaan nousivat käytännön elämän tarpeista käsin. Lutherin kirjeet ovat erityisen mielenkiintoinen tutkimuskohde paitsi arkisen elämän kuvaajina, myös ikkunana Lutherin tapaan sanoittaa asioita tietyissä konteksteissa.

Ensimmäinen käsiteltävä kirje on osoitettu Stephan Rothille ja se käsittelee Rothin vaimoa. Implisiittisesti kyse on muun muassa Lutherin tavasta sanoittaa sukupuolirooleja. Stephan Roth oli mennyt naimisiin Ursula Krügerin kanssa vuonna 1524 Wittenbergissä. Alkuvuodesta 1528 Roth sai töitä Zwickausta, mutta hänen vaimonsa kieltäytyi seuraamasta häntä sinne.  Roth pyysi vaimoaan keskustelemaan asiasta Lutherin kanssa, mutta tämä ei noudattanut kehotusta. Tästä suivaantuneena Lutherin kirjoitti kyseessä olevan kirjeen Rothille, minkä jälkeen Rothin vaimo muutti kuin muuttikin Zwickauhun.

Toisessa kirjeessä marraskuulta 1527 Luther kirjoittaa Wittenbergin kuulumisia ystävälleen Justus Jonakselle. Kirjeessä käsitellään muun muassa ruttoa, joka riehui parhaillaan Wittenbergissä, sekä Lutherin perheen ja tuttavien terveydentilaa. Luther itse oli kärsinyt jo kesällä 1527 sairaudesta, johon hän luuli kuolevansa. Kyseessä olevan kirjeen perusteella näyttää siltä, että sairastelu ja masentuneisuus ei ollut hellittänyt edelleenkään.

Lähteet:

Bebermeyer, Gustav & Clemen, Otto: Vorbemerkungen. – D. Martin Luther’s Werke. Kritische Gesamtausgabe. Briefwechsel, 4. Band, Briefe 1526 –1528, 276, 442. (1933)

Tappert, Theodore G. (transl. & ed.):  Luther: Letters of Spiritual Counsel. Philadelphia: Westminster Press, 277. (1960)

Roper, Lyndal: ”To His Most Learned and Dearest Friend”: Reading Luther’s letters. – German History, vol. 28:3 (2010), 293. 

Tekstit

Aluksi luetaan kirje 1253 ja sitten kirje 1165. Voit ladata johdannon ja tekstit myös pdf-muodossa. Suomennokset ovat tekstien jälkeen ja myös ne saa tästä pdf-muodossa. 

[1253]
D. Martin Luther’s Werke. Kritische Gesamtausgabe.

Briefwechsel, 4. Band, Briefe 1526 –1528

Absender: Luther, Martin

Absender: Bugenhagen, Johann

Empfänger: Roth, Stephan

1528

[Seite 442]

[1] Gratiam et pacem in Christo cum autoritate in uxorem tuam! [2] Nondum venit ad me domina et hera tua, mi Stephane, quae obedientia [3] eius erga te mihi satis displicet. Deinde et tibi incipio subirasci, quod [4] mollitie animi tui e servitute christiana, qua illi debes prodesse, tyrannidem [5] ei parasti et hactenus aluisti, ut iam tua quoque culpa esse [6] videatur, quod illa sic audet in te omnia. Certe, quando sentiebas asinum [7] pabulo lascivire, hoc est, uxorem indulgentia et obsequio tuo ferocire, [8] oportuit te cogitare, Deo etiam debere te plus obedire quam uxori, hoc [9] est, ne permitteres maritalem autoritatem, quae gloria Dei est, ut Paulus [10] docet, ab ipsa contemni et conculcari. Satis enim est, eatenus exinanire [11] hanc gloriam Dei, ut servi formam accipiat; sed nimium est, eam prorsus 



[Seite 443]

[12] tolli, extingui et nihili fieri. Proinde vide, ut vir sis, et infirmitatem uxoris [13] sic feras, ne malitiam foveas, et dum nimio servis, gloriam Dei, quae in [14] te est, inhonores exemplo satis pernicioso. Facile autem discernere est, [15] an infirmitas aut malitia sit. Infirmitas feratur, malitia coerceatur. Infirmitas [16] secum habet promptitudinem discendi et audiendi saltem semel [17] in duodecim horis, malitia pertinaciam habet resistendi et perseverandi. [18] Ubi vero sentit malitiam pro infirmitate a te intelligi, quid mirum, si [19] pessima fiat? Et iam tua culpa Sathanae fenestram aperis in misero [20] vasculo, pro sua libidine te irridendi et irritandi et irritandi et omnibus modis [21] vexandi. Vir prudens es, et Dominus dabit, ut intelligas, quae loquor, [22] simul senties, quam ex animo tibi et illi consultum diaboloque repugnatum [23] velim. In Christo bene vale! Die Paschae anno 1528. 

[24] Martinus Luther.

[25] Ioannes Bugenhagius Pomeranus.

[1165]
Briefwechsel, 4. Band, Briefe 1526 –1528

Gustav Bebermeyer Otto Clemen

Absender: Luther, Martin

Empfänger: Jonas, Justus

1527

[Seite 276] [1] Doctori Iusto Ionae, Nordhusiae latenti.

[2] Gratiam et pacem in Domino! Quod scribam, non habeo sane, mi [3] Iona, ego, qui tempestate et pusillanimitate spiritus aegre spiro. Paene [4] fui perditus die Sabbathi, cum abortiret uxor Georgii Capellani, ipsaque [5] mox secuta prolem obiit, duplici morte, primum dolore puerperii, deinde [6] veneno pestis intoxicatior quam intoxicatissima; nec Christus tunc vel [7] lacrymas vel preces nostras pro ea servanda audivit; consolabatur utcunque, [8] quod optimo fine, id est plena fide et spiritu, migravit ad [9] Christum. Concussis igitur omnibus pavore, parochum cum sua familia [10] ad me accepi. Mea Ketha adhuc fortis est fide et sana corpore. Iohannellus [11] meus iam octiduo aegrotat, dubio morbo (ut fere suspicio huius temporis), [12] tamen dentium violentia dicitur et ita creditur. Post Capellani [13] uxorem heri et hodie nihil fuit funeris; Christus faxit, ut sit finis iste pestis. [14] In suburbano piscatorum iam quidem desiit pestis, incipiuntque denuo [15] nuptiae ibidem, et repetunt sua gaudia, sed nihil est, quod certi promittas. [16] Nam ante octiduum paene cesserat in civitate pestis, ut vix [17] singulis diebus singula essent funera, sed subito mutata aura intra [18] biduum erant uno die XII funera simul, licet infantes maxima pars. [19] Augustini uxor decubuit octiduo et amplius, apostemate intrinseco, [20] nec aliud quam pestem licet suspicari, revalescit tamen. Margaretha [21] Mochinna similiter apud me adhuc decumbit, menstrui dicitur esse [22] morbus, sed timetur esse pestis. Sic, si suspicionem spectes, in peste [23] media versor domi meae; si rem vero consideres, vita est et salus, licet [24] tentata. Orationibus tuis nos volo commendatos. Dorotheae maritus [25] obiit, ipsa utcunque salva, licet apostema pertinaciter stet indomitum, [26] neque cedens neque maturescens. Ketha mea te salutat, et causatur, cur [27] non advenias visitatum nos, cum in finibus nostris sit pax. Salutat te [28] Pomeranus, hodie cacator purgandus factus. Christus nobiscum, Amen. [29] 1527, feria secunda post Omnium Sanctorum.

[30] T. Martinus Luther.

Käännökset

WA BR 4, no 1253 suomennos

Armo ja rauha Kristuksessa sekä myös auktoriteetti vaimossasi [suhteessa sinun vaimoosi]. Sinun herrasi ja valtiattaresi ei ole vielä tullut minun luokseni, Stephanini, jonka kuuliaisuus [=tottelemattomuus] sinua kohtaan ärsyttää minua tarpeeksi paljon. Seuraavaksi alan olla melko ärsyyntynyt myös sinuun, joka olet sielusi heikkoudessa (pehmeydessä/feminiinisyydessä) tehnyt tyranniaa kristillisestä palvelusta, jonka olet hänelle velkaa hyödyttää???, ja pitänyt [sitä] yllä tähän saakka, niin että nyt näyttää olevan sinun syysi, että hän rohkeaa [vastustaa] sinua kaikessa.

Varmasti kun ymmärsit aasin olevan hillitön rehusta, se on, sinun ystävällisyytesi ja tottelevaisuutesi [takia] vaimosi käyttäytyy ylimielisesti, sinun olisi pitänyt miettiä, että olet ennemmin vastuussa ja tottelet (2 x pass.imperatiivi) Jumalaa kuin vaimoasi. Se on, ettet olisi sallinut aviopuolisolle [vaimolle sitä, että] hän halveksii ja polkee jalkoihinsa [aviomiehen] auktoriteetin, joka on Jumalan kunnia, kuten Paavali sanoo [1. Kor. 11:7: Miehen ei pidä peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa.]. On nimittäin tarpeeksi, että olet tähän saakka tyhjentänyt [tehnyt turhaksi] tämän Jumalan kunnian ottamalla palvelijan muodon [vrt. Fil. 2:7: Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi.], mutta on liikaa, että se [kunnia] kokonaan lakkautetaan, tuhotaan ja tehdään ei-miksikään.

Niinpä katso[kin] että olet mies, [niin että] kestät vaimon heikkouden etkä suosi häijyyttä ja ettet ole saanut liiallisella palvelijuudella  aikaan vaarallista esimerkkiä ja sinussa olevan Jumalan kunnian epäkunnioituksen. On kuitenkin helppoa erottaa, onko kyse heikkoudesta vai häijyydestä. Heikkous siedetään, häijyys pidetään kurissa. Heikkouden kanssa [ihmisellä] on valmius oppimiseen ja kuuntelemiseen, ainakin yhden kerran kahdessatoista tunnissa, [kun taas] häijyydellä on piintyneisyys vastustamiseen ja itsepintaisena pysymiseen. Varmasti kun hän tajuaa, että sinä ymmärrät häijyyden heikkoudeksi, onko ihme, että hän muuttuu  mitä pahimmaksi? Ja on sinun syytäsi, että avaat Saatanalle ikkunan [tässä] heikommassa astiassa [vrt. 1. Piet. 3:7: Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on heikompi osapuoli.], [jolla on] hänen puolestaan halu pitää sinua pilkkanaan, ärsyttää sinua ja kaikin tavoin vaivata sinua. Olet järkevä mies ja Herra sallii sinun ymmärtävän mistä minä puhun. Samalla ymmärrät, kuinka haluan kantaa huolta teidän sieluistanne ja taistella paholaista vastaan. Näkemiin Kristuksessa! Pääsiäisenä vuonna 1528.

Martin Luther

Johann Bugenhagen

No 1253 englanninkielinen käännös (Luther’s Works)

Grace and peace in Christ, and authority over your wife! My dear Stephen: Your lord and mistress has not yet come to see me, and this her disobedience to you displeases me greatly. Indeed, I am beginning to be somewhat put out with you too, for by your softheartedness you have turned into tyranny that Christian service which you owe her, and you have hitherto so encouraged her that it would seem to be your own fault that she now ventures to defy you in everything. Certainly when you saw that the fodder was making the ass insolent (that is, that your wife was becoming unmanageable as a result of your indulgence and submissiveness), you should have remembered that you ought to obey God rather than your wife, and so you should not have allowed her to despise and trample underfoot that authority of the husband which is the glory of God, as Saint Paul teaches. It is enough that you yield this glory of God to such an extent that you take on the form of a servant, but when it is done away, wiped out, and reduced to nothing, this is going too far.

See to it, therefore, that you act the man. So bear with your wife’s infirmity that you do not encourage her malice and that by your excessive submissiveness you do not give a dangerous example and dishonor the glory of God that is in you. It is easy to tell whether her is infirmity or malice. Infirmity is to be borne; malice is to be counteracted. Infirmity carries with it a readiness to learn and to listen, at least once in twelve hours; malice is marked by obstinate resistance and persistence. When she observes that you mistake her malice for infirmity, there is no wonder that she gets worse. By your own fault you are now opening a window in this weaker vessel through which Satan can enter at will and laugh at you, irritate you and vex you in every way.

You are an intelligent man, and the Lord will enable you to understand what I write. At the same time you will recognize how sincerely I wish you to come to an agreement and Satan to be driven off. Farewell in Christ.

Martin Luther

Easter, 1528

John Bugenhagen of Pomerania

WA BR 4, no 1165 suomennos

Tohtori Justus Jonakselle, joka piileskelee Nordhausenissa. Armo ja rauha Herrassa! Sen, mitä kirjoitan, en tee terveenä, Jonakseni, minä, joka Hengen aikakaudella ja pelokkuudella hengitän vain vaivoin. Olin lähes toivoton sapatin päivänä [lauantaina], kun Georg Capellanuksen [Rörerin] vaimo sai keskenmenon, ja pian seurasi kuollutta lastaan. Kaksi kuolemaa, ensin synnytyksen tuska, sitten ruton myrkky, myrkytetty josta [tuli] myrkytetyin. Eikä Kristus silloin kuullut meidän itkuamme tai rukouksiamme suojellakseen heitä. Se antoi kuitenkin lohtua, että hän sai parhaimman lopun, se on, hän lähti Kristuksen luo täynnä uskoa ja henkeä. Sen vuoksi otin luokseni papit ja heidän perheensä [jotka olivat] kaiken pelon sekoittamia. Kethani on [ollut] tähän saakka vahva uskossa ja ruumiillisesti terve. Johannekseni on sairas jo kahdeksatta päivää (epäilen melkein näiden aikojen vaarallista tautia). Kuitenkin sanotaan [että se johtuu] hampaan puhkeamisesta ja sillä tavoin uskotaan. Capellanuksen vaimon hautajaisten jälkeen eilen ja tänään ei ole ollut kuolemantapauksia; Kristus suokoon, että se olisi tämän ruton loppu. Kalastajien esikaupungissa rutto on jo todella loppunut, ja hääjuhlat alkavat siinä samassa uudelleen ja he palaavat iloihinsa. Mutta mikään ei ole kuten varman lupaat [mikään ei ole varmaa?]. Nimittäin ennen kahdeksatta päivää rutto oli melkein loppunut kaupungissa, niin että joka päivä ei ollut yhtä kuolemantapausta, mutta yhtäkkiä kun tuuli käänsi suuntansa, oli yhtenä päivänä kahden päivän aikana kaksitoista kuolemantapausta kerralla, joista suurin osa oli lapsia. Augustinuksen vaimo on maannut [sairaana] kahdeksatta päivää tai enemmänkin, [hänellä on] sisäisiä märkäpaiseita, eikä muuta kuin ruttoa voi epäillä, edelleen se [epidemia] kasvaa hyvin. Margaretha Mochinna makaa samalla tavoin sairaana kuin minä, sanotaan [että] se on kuukausittainen tauti, mutta pelätään [että] se on rutto. Joten, jos havaitset epäilystä, [että] elän ruton keskellä [samoin kuin] perhekuntani, jos epäilet tämän asian todenperäisyyttä, [- -]. Haluan sinun rukouksillasi meidät kehotettavan [Jumalan haltuun]. [- -] Kethani tervehtii sinua ja vaatii selitystä, miksi sinä et tule tervehtimään meitä, kun alueidemme rajalla on rauha. Pomeranus, [jolle] tänään tapahtuu ulostaen puhdistautuminen, tervehtii sinua. Kristus on [olkoon] meidän kanssamme, aamen. 1527, Toinen päivä kaikkien pyhien päivän jälkeen.

Sinun, Martinus Luther

Sini Mikkolan puolesta