Franciscus de Victoria: De Indis

Luetaan Francisco de Vitorian teoksesta De Indis sisällysluetteloita sekä sivun 166 ensimmäinen kappale varsinaista tekstiä (Docete omnes gentes ... quaestionem propositam). Nämä löytyvät tästä pdf-muodossa. Sisällysluettelot eli summat tiivistävät helppotajuisesti lukujen sisällöt. Ei kannata suotta kauhistua edition ulkoasua, vaan ottaa se lukuharjoituksena. Tässä myös englanninkielinen käännös. Sisällysluettelot ovat siis lukujen alussa erottuvia numeroituja ja kursivoituja osuuksia. De Vitoriasta kannattaa lukea taustaksi Wikipedia-artikkeli (suomeksi; laajemmin espanjaksi).

Kirsi Koivuniemen puolesta

Caesar: De bello Gallico liber VI

Gallia est omnis divisa in partes tres.

Caesar on vaikuttavimpia historiallisia hahmoja, ja opin hänen nimensä jo ensimmäisellä latinan tunnilla lukiossa. Pääsin oppimaan hänestä lisää Caesar-aineopintokurssilla, jolla luimme kirjaa ”Caesar, De Bello Gallico”. Kirjaa lukiessa tulee muun muassa ilmi, että Gaius Julius Caesarin elämä oli täynnä kaikenlaisia tapahtumia, sotimista ja sotataktiikoiden kehittelyä. Kirja on hyvin monivaiheinen. Caesar suorittaa suuren määrän erilaisia asioita, välillä taas kirjassa keskitytään kuvailemaan tuon ajan vallitsevia olosuhteita ja ympäristöä.

Gaius Iulius Caesar (100-44 eKr.) kuului vanhaan ja arvostettuun Iuliusten patriisisukuun. Siltikin hän oli vir popularis eli esiintyi kansan etua ajavana poliitikkona. Caesarin tädin mies oli sotapäällikkönä ja kansan miehenä mainetta niittänyt Gaius Marius, mikä vaikutti luultavasti myös Caesarin toimintalinjan valintaan. Virkaurallaan Caesar eteni reippaasti. Hän aloitti kvestorina vuonna 68 ja pääsi yhdeksän vuoden kuluttua vuonna 59 uran huipulle, konsulin virkaan. Vuonna 63 Caesarista oli jo tullut ylipappi, pontifex maximus, jolla oli myös poliittista vaikutusvaltaa valtionuskonnon ylimpänä vaalijana. Vuonna 60 Caesar solmi Crassuksen ja Pompeiuksen kanssa ensimmäisen  triumviraatin, kolmen miehen liiton. Tämän liiton vaikutukset näkyivät käytännössä muun muassa siinä, että Caesar sai erikoisvaltuudet Gallian käskynhaltijan tehtävien hoitamiseen kymmeneksi vuodeksi (58-49). Tänä aikana Gallia tuli pysyvästi Rooman valtakunnan osaksi. Vaikutusvaltansa ja runsaan rahan turvin Caesar, Crassus ja Pompeius ohjailivat useita vuosia valtakunnan asioita, tosin varoen kajoamasta perinteiseen valtiojärjestykseen.

Triumviraatti hajosi, ja kun Pompeius oli palannut senaatin puolelle, oli edessä kansalaissota. Voittajaksi selviytyi Caesar, jonka käytössä oli Gallian sodissa harjaantunut armeija. Diktaattorin valtuuksin hän ryhtyi korjaamaan yhteiskunnallisia epäkohtia. Ei tiedetä, missä vaiheessa Caesar oli päättänyt pyrkiä yksinvaltiaaksi. Kansalaissotaan Pompeiusta vastaan Caesar lähti taatakseen oman turvallisuutensa. Jos hän olisi senaatin määräyksen mukaisesti hajoittanut sotajoukkonsa, se olisi niissä oloissa merkinnyt poliittista itsemurhaa. Lisäksi Caesar tarvitsi valtaa toteuttaakseen suunnittelemansa yhteiskunnallisen uudistusohjelman. Päästyään kansalaissodassa voitolle vuonna 48 Caesar antoi nimittää itsensä diktaattoriksi ja sai näin muodolliset valtuudet järjestellä valtakunnan asioita. Mutta määräajan kuluessa Caesar ei luopunutkaan diktaattorin asemasta, vaan antoi vuonna 46 nimittää itsensä siihen eliniäksi samoin kuin konsulin virkaansakin. Hänelle myönnettiin erilaisia huomionosoituksia ja etuisuuksia. Hänelle pystytettiin kuvapatsaita, alttareita ja temppeleitä. Saipa hän oman nimikkokuukaudenkin (mensis Iulius). Kaikenlaisten uudistustöidensä lisäksi Caesar ehti saavuttaa mainetta myös kirjailijana. Hänen selkeästä ja yksinkertaisesta esitystavastaan tuli monien aikalaisten tyyli-ihanne. Muistiinpanoissaan Gallian sodasta tekijä on taitavasti kirjannut lähihistoriaa, jonka kulkua hän on itse ollut ohjailemassa täydellä teholla. Muun muassa käyttämällä itsestään kolmatta persoonaa hän omaksuu tarkoituksellisesti eräänlaisen ulkopuolisen tarkkailijan roolin. Tämän vuoksi lukija saa sellaisen vaikutelman, että tapahtumien erittely on viileän puolueetonta. Caesar kaihtaa suoranaista tosiasioiden vääristelyä, mutta hän valikoi sopivasti aineistoa jättäen itselleen epäedullisia seikkoja kertomatta. Pyrkimys on ymmärrettävä: Caesar ei halunnut antaa aseita poliittisten vastustajiensa käsiin.  

Alkuteksti ja suomennos

Teksti on saatavilla pdf-muodossa, suomennos sekä alla että pdf:nä. Luetaan siis otteita Caesarin Gallian sodan 6. kirjasta - vaihteeksi (erittäin) klassista latinaa!

1. Monista syistä odottaessaan suurempaa Gallian kapinaa Caesar ryhtyi pitämään kutsuntaa legaattien Marcus Silanuksen, Gaius Antistius Reginuksen ja Titus Sextiuksen avulla. Samalla hän pyysi prokonsuli Gnaeus Pompeiusta, koska kerran tämä itse jäi pääkaupungin läheisyyteen ylipäällikkyyden kanssa valtion asioiden hoitoa varten, käskemään niitä, jotka tämä oli konsulin uskollisuuden valalla ottanut palvelukseensa Alppien tämänpuoleisesta Galliasta, kokoontumaan sotamerkkien alle ja lähtemään luokseen. Hän piti hyvin tärkeänä Galliassa vallitsevan käsityskannan säilyttämistä vastaisen varalle ja halusi Italian apuneuvojen näyttävän niin suurilta, että jos jokin sodassa olisi häviön omaa, niin hän ei ainoastaan voisi lyhyessä ajassa korjata sen, vaan myös lisätä suuremmilla joukoilla. Kun Pompeius oli suonut tämän ( = suostunut pyyntöön) sekä valtion että ystävyyden nimissä, hän nopeasti suoritti värväyksen omien miestensä kautta, sekä muodosti että johdatti luokseen kolme legioonaa ennen, kuin talvi ehti kulua loppuun. Lisäksi hän tuplasi niiden joukkojen määrän, jotka hän oli menettänyt Quintus Tituriuksen kanssa, ja opetti ( = osoitti) nopeudella ja joukoillaan, mihin Rooman kansan kuri ja sotavoimat pystyivät.

26. On hirvenmuotoinen härkä, jonka otsan keskikohdalta korvien välissä esiintyy yksi sarvi, korkeampi ja pystysuorempi kuin ne sarvet, jotka ovat meille tuttuja. Sen kärjestä leviää laajalle ikään kuin kämmeniä ja oksia. Naaraan ja uroksen ulkomuoto on sama, sama sarvien muoto ja suuruus.

27. Samoin on niitä, joita kutsutaan hirviksi. Näiden muoto ja turkin kirjavuus on aivan samanlainen kuin vuohilla, mutta ne ovat hieman suurempia ja sarviltaan tylppiä. Niillä on sääriluut ilman nikamia ja niveliä, eivätkä ne levätäkseen vaivu maahan, eivätkä ne voi nostaa itseään pystyyn tai ylös, jos ne romahtavat onnettomina jostakin kaatumisesta. Näillä on puut makuupaikkoina. Ne nojautuvat niihin ja vain näin hiukan nojautuneina saavat lepoa. Kun metsästäjät ovat havainneet näiden jäljistä, minne niillä on tapana vetäytyä, he kaivavat siinä paikassa kaikki puut alta juuriltaan tai kaatavat puut vain sen verran, että ne näyttävät jäävän pystyssä olevilta. Kun hirvet ovat nojanneet siihen tapansa mukaan, ne murjovat heikot puut painollaan ja samalla romahtavat itsekin.

28. Kolmas on niiden laji, joita kutsutaan alkuhäriksi. Ne ovat suuruudeltaan hiukan norsujen alapuolella, ulkonäöltään, väriltään ja muodoltaan härän kaltaisia. Niiden voima ja nopeus ovat suuria, eivätkä ne säästä ihmistä eikä villieläintä, jonka ne ovat huomanneet. Näitä germanit innokkaasti tappavat pyydystettyinä sudenkuoppiin. (Subjektina ovat poikkeuksellisesti germanit, koska heistä on puhuttu kirjan aiemmissa kappaleteksteissä.) Tällä työllä nuoret miehet kovettavat itseään ja harjoittautuvat tällä metsästyksen lajilla. Ne, jotka ovat surmanneet niitä useita, esitettyään sarvia todisteena julkisesti saavat suurta ylistystä. Mutta eläimet eivät voi tottua ihmisiin eikä kesyyntyä, ei edes pienokaisina pyydystettyinä. Niiden sarvien suuruus, muoto ja ulkonäkö eroaa paljon meidän härkiemme sarvista. Kerättyään niitä innokkaasti ne reunustetaan reunoilta hopealla ja käytetään pikareina mitä suurenmoisemmissa pidoissa.

30. Basilus tekee, kuten käskettiin. Hän kulkee matkan nopeasti ja vastoin kaikkien arvelua ja yllättää monia pahaa aavistamattomia pelloilla. Heidän ilmoituksestaan hän rientää itse Ambiorixin luo siihen paikkaan, jossa tämän sanottiin olevan vain muutaman ratsumiehen kanssa. Sattuma kykenee paljoon sekä kaikissa asioissa että varsinkin sodassa. Sillä suuresta sattumasta tapahtuu niin, että Basilus hyökkäsi hänen itsensä, varomattoman ja vielä valmistumattomankin kimppuun ja että ihmiset näkivät hänen tulonsa ennen, kuin huhu ja sanoma tuotiin tiedoksi. Ambiorix oli niin suuresti onnekas, että hän itse vältti kuoleman, vaikka häneltä oli riistetty kaikki sotavarusteet hänen ympäriltään sisältäen matkavaunut ja hevoset. Mutta se tapahtui siitäkin, että rakennuksen ollessa metsän ympäröimänä kuten gallien asuinpaikat tavallisesti ovat, koska he helteen välttämisen vuoksi useimmiten pyrkivät metsien ja jokien läheisyyteen, hänen matkakumppaninsa ja läheisensä torjuivat vähän aikaa ahtaassa paikassa meidän ratsumiestemme voimaa. Näiden taistellessa eräs hänen omasta väestään asetti hänet hevosen selkään. Metsät peittivät pakenijan. Siten sattuma vaikutti paljon sekä hänen joutuessaan vaaraan että sitä välttäessään. 

Elena Chakhvatovan puolesta

Huomenlahjakirjeitä

Kaksi huomenlahjakirjettä keskiajan Ruotsista

Huomenlahja oli keskiajan Ruotsissa sulhasen morsiamelle antama lahja häiden jälkeisenä aamuna. Aateliston keskuudessa huomenlahja oli usein maaomaisuutta, jonka lahjoittaminen vahvistettiin huomenlahjakirjeellä. Latinaksi kirjeitä on 1300-luvun puoleenväliin saakka, sen jälkeen kirjeet on kirjoitettu ruotsiksi. Alla kaksi latinaksi kirjoitettua, jotka löytyvät painettuina lähdejulkaisusta Diplomatarium Suecanum (DS) sekä sähköisenä Riksarkivetin keskiaikaisten asiakirjojen kortistosta (SDHK) riksarkivet.se/sdhk 

Teksti löytyy myös ohessa pdf-tiedostona.

1. kirje (kuvissa)

Omnibus presentes litteras inspecturis Johannes byrgeri filius de forsom. salutem in domino sempiternam. Tenore presencium, constare uolumus omnibus euidenter Nos dilectam uxorem nostram Hialmborgem filiam Domini Eschilli & domine walborgis honore quo possumus honorantes. & amore gratuito diligentes & in perpetuum dilecturi. Eidem uxori nostre Curiam nostram forsæ. in dotem que wlgariter dicitur morgengæfh. omnimode & cum omnibus suis attinenciis longe uel prope sitis firmiter contulisse; Jsta tamen condicione adiecta. quod si ipsam post nos superuiuere contigerit siue habentem filios siue non. ei & filiis suis & nostris. si fuerint. uel heredibus ipsius aliis quicumque fuerint. predicta curia cedat iure ab eis perpetuo possidenda. si autem contingat ipsam prius mori quam nos. volumus quod dicta curia ad nos & nostros heredes deuoluatur. & loco dotis predicte. habeant heredes eiusdem uxoris nostre memorate. curiam nostram dictam. thorp iure perpetuo possidendam. Preterea si ipsa & nos. liberos habuerimus. post nos et post uxorem nostram uiuentes. tunc si ipsi filios de se non genuerint. volumus quod sepe dicta curia. forsæ. ad heredes nostros plenarie reuertatur. Jn cuius testimonium. presentes fuerunt. dominus meus episcopus lincopensis. dominus laurencius. dominus eskillus. dominus magnus karlson. Dominus Nicholaus sedstredis. Dominus iohannes knutson. & plures alij fidedigni. Ad cuius euidenciam pleniorem. sigilla predictorum dominorum apponi petiuimus. & reddimus pariter nostro sigillo presentes litteras sigillatas. Actum in h..læstad. anno domini .M°. CC°.XC. secundo. secunda feria proxima post dominicam. Misericordia domini.

Suomennos:

Johannes Birgersson Forsasta tervehtii iankaikkisessa Herrassa kaikkia, joita tämä kirje koskee. Tällä kirjeellä tahdomme tehdä tiettäväksi, että kaikille todistetaan rakkaan vaimomme, Hjalmborgin, herra Eskilin ja rouva Valborgin tyttären kunniaa. Voimme arvostaa häntä, rakkaudesta pyyteettömästi ahkeraa ja ikuisesti rakastavaa. Samalle annamme vaimollemme Forsan maatilamme myötäjäisinä, joita kansankielellä kutsutaan huomenlahjoiksi, kaikenlaisten ja kaikkien heille kuuluvien omistusten kanssa, lähellä tai kaukana sijaitsevien. Kuitenkin sillä lisäehdolla, että jos meistä hän sattuu elämään pidempään ja hänellä on tai ei ole poikia ja heidän pojillaan, jos niitä meillä tulee olemaan tai muille hänen perillisilleen, jokaiselle joka tulee olemaan, perivät he oikeutetusti edellä mainitun maatilan ikuiseksi omistuksekseen. Jos puolestaan sattuu niin, että hän kuolee aiemmin kuin me, tahdomme että edellä mainittu tila jää meille ja meidän perillisillemme ja saakoon saman vaimon perilliset aiemmin mainitun huomenlahjan sijasta meiltä thorpaksi kutsutun tilamme ikuiseksi omistuksekseen. Lisäksi jos hänen ja meidän saamamme lapset elävät meidän ja meidän vaimomme jälkeen, ja jos heille ei synny poikia, tahdomme että usein mainittu Forsan maatila palautetaan kokonaisuudessaan meidän perillisillemme. Minkä todisteena läsnä ovat herrani Linköpingin piispa, herra Lars, herra Eskil, herra Magnus Karlsson, herra Nils Sestridsson, herra Johan Knutsson ja useampia muita luotettavia, jonka todisteena olen liittänyt edellä mainittujen herrojen sinetit. Samalla kertaa olemme pyytäneet sinetöimään tämän kirjeen sinetillämme.  Tapahtui Harlestadissa Herran vuonna 1292, pääsiäisen jälkeisen toisen sunnuntain jälkeisenä maanantaina (seuraava päivä sunnnuntain jälkeen).

DS 1067
SDHK-nr 1559

2. kirje:

Omnibus presens scriptum cernentibus Iohannes Brudzson salutem in Domino sempiternam. Tenore presencium profiteor euidenter me dilecte consorti mee Cristine Hemmingsdotar omnia bona mea in Othenswi, videlicet duas curias villicales cum duobus molendinis et eorum locis dictis curiis adiacentibus, et vnam curiam in Hoxby cum omnibus et singulis ipsorum pertinenciis in sicco et humido consistentibus infra sepes et extra, prope vel remote positis, nullis penitus exceptis, racione dotis, dicte morghengawa, condicionibus notabiliter subsequentibus veraciter contulisse, ita videlicet quod, si nos, quod Deus annuat, liberos progenerare contingat, extunc premissa bona ipsis racione matrimonii et non patrimonii cedant perpetuo possidenda. Si vero ipsam aut me liberis non procreatis vel superuiuentibus, quod Deus auertat, ab hac luce migrare contingat, extunc nostrum alteri tunc superuiuenti bona premissa ad perpetuam possessionem cedant, reclamacione quorumcunque inposterum minime valitura. In premissorum omnium euidenciam firmiorem sigilla nobilium virorum dominorum Nicholai Thurisson, decem prouinciarum legiferi, Karuli Tukæsson et Laurencii Germundasson militum necnon Benedicti Brudzson, fratris mei karissimi, vna cum meo proprio presentibus sunt appensa. Scriptum anno Domini m°ccc°l primo tercia feria proxima ante festum beati Michaelis.

Suomennos:

Johannes Brudsson tervehtii iankaikkisessa Herrassa kaikkia tämän kirjeen näkeviä. Tällä kirjeellä vahvistan todistetuksi että annan minun rakkaalle puolisolleni Kristina Hemmingsdotterille kaikki minun omaisuuteni Odensvissa, nimittäin kaksi tilanhoitajan hoitamaa tilaa myllyjen kera ja niiden seuduilta nimetyiltä läheisiltä tiloilta ja yhden tilan Högsbystä, niihin kuuluvat omistukset, kaikista tai yhdestä kerrallaan, aidan sisä- ja ulkopuolelta, kuivasta ja kosteasta maasta koostuvat, lähellä tai kaukana sijaitsevat, poikkeuksetta, myötäjäisiksi, huomenlahjoiksi kutsutuiksi. Sopimuksella on todella lahjoitettu seuraaville, heille nimittäin, jos meille, minkä Jumala suokoon, saisi syntyä lapsia, silloin edellä esitetyt tilat periytyvät äidinperintönä, ei isänperintönä ikuiseksi omaisuudeksi. Jos hän ei todellakaan joko tee lapsia minun kanssani tai elä pidempään, koska Jumala estäisi, sitten meistä toiselle, pidempään elävälle, periytyy sen jälkeen edellä mainittu omaisuus ikuiseksi omaisuudeksi. Edellä esitetyn lujemmaksi vakuudeksi on liitetty kaikkien ylhäisten miesten sinetit, herran Nils Thuressonin, läänin kihlakunnan tuomarin, Karl Tukessonin ja ritarin Lars Germundssonin, myös rakkaan veljeni Bengt Brudssonin, yhdessä minun omani kanssa. Kirjoitettu Herran vuonna 1351, lähimpänä tiistaina ennen Mikkelinpäivää.

DS4748
SDHK-nr 6264

Tuula Rantalan puolesta

Hobbitus Ille

• Hobbit Hole. Copyright 2012 Jeff Hitchcock. CC.

J.R.R. TOLKIEN: HOBBITUS ILLE – AUT ILLUC ATQUE RURSUS RETRORSUM

(HOBITTI ELI SINNE JA TAKAISIN) (.pdf)

Teksti ja suomennos:

In foramine terrae habitabat hobbitus: nec foedum, sordidum madidumque foramen, nec extremis lumbricorum atque odore caenoso impletum, nec etiam foramen aridum, inane, harenosum, in quo nihil erat ad considendum aut edendum aptum; immo foramen-hobbitum, ergo commodum.

            Quod ianuam omnino rotundam, fenestrae navis similem, viridem pictam cum bulla aeraria flaventeque in media accurate defixa habuit. Aperta est ianua in atrium tubulatum, cuniculo simile: cuniculus autem commodissimus, non fumidus, cum parietibus lacunatis et solis pavimentatis et tapetis tectis, qui sellis expolitis et plurimis uncis ad petasos amiculaque suspendenda ornatus est – nam hospites hobbito placebant. Cuniculus, magis minusque in linea directa iter faciens, porro et porro in latus Collis – Collis Ille, ut totus populus multa milia passuum circum illum appellavit – sinuabat, ex quo multae et parvae fores apertae sunt, alter hinc alter illinc. Ascendere scalas hobbito non opus fuit: cubicula, balnea, apothecae, cellae penariae (multae earum), vestiaria (fuerunt hobbito conclavia vestibus omnino dedicata), culinae, triclinia, omnia in eodem plano fuerunt, profecto in eodem meatu.

Maan kolossa asusti hobitti: se ei ollut inhottava, likainen ja kostea kolo, täynnä madonpäitä ja loanhajua, eikä myöskään kuiva, tyhjä, hiekkainen kolo, jossa ei ollut mitään istumista varten tai syötäväksi kelpaavaa. Päinvastoin: se oli hobitinkolo, eli siis mukava.

            Siinä oli täysin pyöreä ovi, laivanikkunan kaltainen, vihreäksi maalattu, jossa oli kuparinen ja kullankeltainen nuppi tarkasti keskelle kiinnitettynä. Ovi avautui tunnelimaiseen, maanalaista käytävää muistuttavaan eteiseen: mutta käytävä oli mitä viihtyisin, ei savuinen, siinä oli paneloidut seinät sekä kivilaatoilla päällystetyt ja matoilla suojatut maalattiat, ja se oli sisustettu koristeellisilla tuoleilla sekä lukuisilla naulakoilla hattujen ja päällysviittojen ripustamiseksi – vieraat olivat nimittäin hobitille mieluisia. Käytävä, enemmän tai vähemmän suorassa linjassa kulkien, mutkitteli edemmäksi ja edemmäksi Kukkulan kupeeseen – Tuon Kukkulan, kuten koko kansa monta peninkulmaa sen ympärillä sitä kutsui – josta monet pienet sisäänkäynnit avautuivat, yksi täältä, toinen sieltä. Hobitin ei ollut tarpeen kiivetä portaita: kamarit, kylpyhuoneet, viinikellarit, ruokavarastot (useat sellaiset), vaatehuoneet (hobitilla oli täysin vaatteille omistettuja huoneita), keittiöt, ruokasalit, kaikki olivat samassa tasossa, tosiaankin samalla käytävällä.

Quid est hobbitus? Hobbitis opus est, ut opinor, explanatione quadam hodie, quoniam rari facti sunt et Hominum Magnorum, ut nos appellant, timidi. Sunt (aut erant) homines parvuli, circa dimidium proceritatis nostri, et minores quam nani barbati. Barbae hobbitis non sunt. Est illis paululum aut nihil magiae, praeter vulgare cottidianum genus, quod illis usui est ut taciti et cito se auferant quandocumque talis ingens et stulta gens qualis tu et ego rustice errat, strepitum similem elephantis faciens, quem illi milibus passuum abhinc audire possunt. Proclivitatem ad pinguem ventris habent; in coloribus splendidis (plerumque viridi et luteo) se vestiunt; calceos non induunt, quod plantae pedum coriis naturalibus augentur et capillis densis calidis fulvis sicut crines in capite (qui sunt crispi); longos peritos fulvos digitos habent, vultus apertos, et risus altos sucososque rident (imprimis post cenam, quam bis in die edunt quandocumque possunt).

Mikä on hobitti? Hobiteista on tarpeen antaa tänä päivänä jokin selitys, niin otaksun, koskapa he ovat käyneet harvinaisiksi ja aroiksi Isoja Ihmisiä (kuten he meitä kutsuvat) kohtaan. He ovat (tai olivat) pikkuruisia ihmisiä, suunnilleen puolet meidän pituudestamme, ja pienempiä kuin parrakkaat kääpiöt. Hobiteilla ei ole partaa. Heillä on vähän tai ei yhtään taikavoimaa, lukuun ottamatta yleistä, tavanomaista tapaa, joka heille on hyödyksi, haihtua paikalta ääntä päästämättä ja joutuisasti joka kerta kun sellainen valtavan ja typerän lajin edustaja kuin sinä ja minä harhailee moukkamaisesti, pitäen elefantin lailla meteliä, jonka he voivat kuulla peninkulmien päästä. Heillä on taipumus vatsan lihavuuteen; he pukeutuvat kirkkaisiin väreihin (useimmiten vihreään ja kullankeltaiseen); he eivät käytä kenkiä, koska heidän jalkapohjiaan vahvistaa luontainen nahka ja jalkojen päältä kasvaa tuuheita, lämpimän kullanruskeita karvoja, jollaiset ovat myös heidän hiuksensa (jotka ovat kiharat); heillä on pitkät, näppärät, rusehtavat sormet, vilpittömät kasvonilmeet, ja he nauravat syvältä kumpuavaa ja makeaa naurua (etenkin päivällisen jälkeen, jonka he syövät kahdesti päivässä aina kun suinkin voivat).

Fortuna insolita, quodam mane iampridem in tranquilitate orbis terrarum, cum minus clamoris et plus viridis erat, et hobbiti etiam numerosi fortunatique erant, et Bilbo Baggins post ientaculum in fore stabat fumum emittens ex fumisugio longo ligneo ingentique, quod ad digitos laneos (compte pectitos) pedum paene declinabat – advenit Gandalphus. Gandalphus! Si tu quartam partem solum audivisses rerum quae ego de illo audivi, et ego minimam solum omnium rerum, quae audiri possunt, audivi, tu ad fabulam mirabilem quamlibet praeparares. Ubicumque ille iter fecit, fabulae et facinora audacia oriebantur, in modo insolitissimo.

Epätavallinen onni, eräänä aamuna kauan sitten maailman rauhassa, kun oli vähemmän huutoa ja enemmän vehreyttä, ja hobitit olivat yhä runsaslukuisia ja onnekkaita, ja Bilbo Reppuli seisoskeli ulkona aamiaisen jälkeen päästellen savua pitkästä, puisesta ja valtavan suuresta piipusta, joka kaartui lähes villaviin varpaisiin asti (jotka olivat tyylikkäästi kammatut) – saapui Gandalf.  Gandalf! Jos olisit kuullut vain neljäsosan asioista, jotka minä olen hänestä kuullut, ja minä olen kuullut vain hyvin pienen osan kaikista asioista, jotka voidaan kuulla, sinä valmistautuisit mielin määrin ihmeelliseen tarinaan. Missä tahansa hän teki matkaa, tarinat ja seikkailut saivat alkunsa mitä yllättävimmällä tavalla.

Satu Tuomisen puolesta