Vulgata: Genesis & Canticum Canticorum

Maailma ennen valon luomista.

Luetaan Genesis 1 sekä alkukatkelma Laulujen laulusta, mikäli aikaa jää. Suomennokset ovat Kirkkoraamatusta. Tekstit saa tästä myös pdf-muodossa.

Genesis 1

1 in principio creavit Deus caelum et terram 2 terra autem erat inanis et vacua et tenebrae super faciem abyssi et spiritus Dei ferebatur super aquas 3 dixitque Deus fiat lux et facta est lux 4 et vidit Deus lucem quod esset bona et divisit lucem ac tenebras 5 appellavitque lucem diem et tenebras noctem factumque est vespere et mane dies unus 6 dixit quoque Deus fiat firmamentum in medio aquarum et dividat aquas ab aquis 7 et fecit Deus firmamentum divisitque aquas quae erant sub firmamento ab his quae erant super firmamentum et factum est ita 8 vocavitque Deus firmamentum caelum et factum est vespere et mane dies secundus 9 dixit vero Deus congregentur aquae quae sub caelo sunt in locum unum et appareat arida factumque est ita 10 et vocavit Deus aridam terram congregationesque aquarum appellavit maria et vidit Deus quod esset bonum 11 et ait germinet terra herbam virentem et facientem semen et lignum pomiferum faciens fructum iuxta genus suum cuius semen in semet ipso sit super terram et factum est ita 12 et protulit terra herbam virentem et adferentem semen iuxta genus suum lignumque faciens fructum et habens unumquodque sementem secundum speciem suam et vidit Deus quod esset bonum 13 factumque est vespere et mane dies tertius 14 dixit autem Deus fiant luminaria in firmamento caeli ut dividant diem ac noctem et sint in signa et tempora et dies et annos 15 ut luceant in firmamento caeli et inluminent terram et factum est ita 16 fecitque Deus duo magna luminaria luminare maius ut praeesset diei et luminare minus ut praeesset nocti et stellas 17 et posuit eas in firmamento caeli ut lucerent super terram 18 et praeessent diei ac nocti et dividerent lucem ac tenebras et vidit Deus quod esset bonum 19 et factum est vespere et mane dies quartus 20 dixit etiam Deus producant aquae reptile animae viventis et volatile super terram sub firmamento caeli 21 creavitque Deus cete grandia et omnem animam viventem atque motabilem quam produxerant aquae in species suas et omne volatile secundum genus suum et vidit Deus quod esset bonum 22 benedixitque eis dicens crescite et multiplicamini et replete aquas maris avesque multiplicentur super terram 23 et factum est vespere et mane dies quintus 24 dixit quoque Deus producat terra animam viventem in genere suo iumenta et reptilia et bestias terrae secundum species suas factumque est ita 25 et fecit Deus bestias terrae iuxta species suas et iumenta et omne reptile terrae in genere suo et vidit Deus quod esset bonum 26 et ait faciamus hominem ad imaginem et similitudinem nostram et praesit piscibus maris et volatilibus caeli et bestiis universaeque terrae omnique reptili quod movetur in terra 27 et creavit Deus hominem ad imaginem suam ad imaginem Dei creavit illum masculum et feminam creavit eos 28 benedixitque illis Deus et ait crescite et multiplicamini et replete terram et subicite eam et dominamini piscibus maris et volatilibus caeli et universis animantibus quae moventur super terram 29 dixitque Deus ecce dedi vobis omnem herbam adferentem semen super terram et universa ligna quae habent in semet ipsis sementem generis sui ut sint vobis in escam 30 et cunctis animantibus terrae omnique volucri caeli et universis quae moventur in terra et in quibus est anima vivens ut habeant ad vescendum et factum est ita 31 viditque Deus cuncta quae fecit et erant valde bona et factum est vespere et mane dies sextus 

Luominen (Kirkkoraamattu 1992)

1 Alussa Jumala loi taivaan ja maan. 2 Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.

3 Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. 4 Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, 5 ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

6 Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan." 7 Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui, 8 ja Jumala nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.

9 Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui. 10 Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

11 Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui. 12 Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. 13 Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.

14 Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. 15 Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui. 16 Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. 17 Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, 18 hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. 19 Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä.

20 Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla." 21 Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä. 22 Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." 23 Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä.

24 Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui. 25 Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

26 Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." 27 Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 28 Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." 29 Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. 30 Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui. 31 Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.

Canticum canticorum (Vulgata)


1

1 osculetur me osculo oris sui quia meliora sunt ubera tua vino 2 fraglantia unguentis optimis oleum effusum nomen tuum ideo adulescentulae dilexerunt te 3 trahe me post te curremus introduxit me rex in cellaria sua exultabimus et laetabimur in te memores uberum tuorum super vinum recti diligunt te 4 nigra sum sed formonsa filiae Hierusalem sicut tabernacula Cedar sicut pelles Salomonis 5 nolite me considerare quod fusca sim quia decoloravit me sol filii matris meae pugnaverunt contra me posuerunt me custodem in vineis vineam meam non custodivi 6 indica mihi quem diligit anima mea ubi pascas ubi cubes in meridie ne vagari incipiam per greges sodalium tuorum 7 si ignoras te o pulchra inter mulieres egredere et abi post vestigia gregum et pasce hedos tuos iuxta tabernacula pastorum 8 equitatui meo in curribus Pharaonis adsimilavi te amica mea 9 pulchrae sunt genae tuae sicut turturis collum tuum sicut monilia 10 murenulas aureas faciemus tibi vermiculatas argento 11 dum esset rex in accubitu suo nardus mea dedit odorem suum 12 fasciculus murrae dilectus meus mihi inter ubera mea commorabitur 13 botrus cypri dilectus meus mihi in vineis Engaddi 14 ecce tu pulchra es amica mea ecce tu pulchra oculi tui columbarum 15 ecce tu pulcher es dilecte mi et decorus lectulus noster floridus 16 tigna domorum nostrarum cedrina laquearia nostra cypressina

2


1 ego flos campi et lilium convallium 2 sicut lilium inter spinas sic amica mea inter filias 3 sicut malum inter ligna silvarum sic dilectus meus inter filios sub umbra illius quam desideraveram sedi et fructus eius dulcis gutturi meo 4 introduxit me in cellam vinariam ordinavit in me caritatem 5 fulcite me floribus stipate me malis quia amore langueo 6 leva eius sub capite meo et dextera illius amplexabitur me 7 adiuro vos filiae Hierusalem per capreas cervosque camporum ne suscitetis neque evigilare faciatis dilectam quoadusque ipsa velit 8 vox dilecti mei ecce iste venit saliens in montibus transiliens colles 9 similis est dilectus meus capreae hinuloque cervorum en ipse stat post parietem nostrum despiciens per fenestras prospiciens per cancellos 10 et dilectus meus loquitur mihi surge propera amica mea formonsa mea et veni 11 iam enim hiemps transiit imber abiit et recessit 12 flores apparuerunt in terra tempus putationis advenit vox turturis audita est in terra nostra 13 ficus protulit grossos suos vineae florent dederunt odorem surge amica mea speciosa mea et veni 14 columba mea in foraminibus petrae in caverna maceriae ostende mihi faciem tuam sonet vox tua in auribus meis vox enim tua dulcis et facies tua decora 15 capite nobis vulpes vulpes parvulas quae demoliuntur vineas nam vinea nostra floruit 16 dilectus meus mihi et ego illi qui pascitur inter lilia 17 donec adspiret dies et inclinentur umbrae revertere similis esto dilecte mi capreae aut hinulo cervorum super montes Bether

Laulujen laulu (Kirkkoraamattu 1992)

1

Lauluista kaunein, Salomon laulu.

Rakkautesi on ihanampaa kuin viini

2

Neito:

Suudelkoon hän minua, antakoon suudelmiaan!
Ihanampaa kuin viini on sinun rakkautesi,
3 ihana on voiteittesi tuoksu!
Sinun nimesikin tiukkuu parhainta öljyä,
siksi neidot sinua rakastavat.
4 Ota minua kädestä, juostaan! Vie minut taloosi, kuningas, vie minut huoneeseesi! Tule, iloitaan ja riemuitaan! Rakkautesi on ihanampaa kuin viini. Suotta eivät neidot sinua rakasta.

Tumma mutta kaunis

5

Neito:

Olen kyllä iholtani tumma,
kuin Kedarin teltat,
kuin Salomon telttakankaat,
mutta, Jerusalemin tytöt,
minä olen kaunis!
6 Älkää siihen katsoko, että olen tumma, että olen päivän paahtama. Veljeni kiusasivat minua, panivat vartioimaan viinitarhojaan. Omaa tarhaani en ehtinyt hoitaa.

Missä olet, rakkaani?

7

Neito:

Sinä jota rakastan, kerro, missä on laumasi laidun, minne viet lampaasi keskipäivän levolle. Muuten joudun peittämään kasvoni ja kulkemaan sinua etsimässä tovereittesi laumojen seassa.

8

Ellet sitä tiedä, sinä naisista kaunein, seuraa lampaitten jälkiä, ohjaa karitsasi paimenten teltoille.

Muut:

Miten kaunis oletkaan, rakkaani!

9

Mies:

Kuin faraon valjakon tamma
olet silmissäni, kalleimpani.
10 Ihanat ovat poskesi, helminauhojen peittämät, ihana on kaulasi ketjuineen!

11

Muut:

Kultaiset ketjut me sinulle teemme ja ketjuihin hopeiset helmet.

12

Neito:

Kuningas lepää ateriallaan,
ja nardukseni levittää tuoksuaan.
13 Kuin mirhakimppu
rakkaani lepää rintojeni välissä,
14 kuin hennakimppu, En-Gedin viinitarhoista poimittu.

15

Mies:

Miten kaunis oletkaan, kalleimpani! Miten kaunis on katseesi, kyyhkysilmä!

16

Neito:

Miten kaunis oletkaan, rakkaani, miten ihana olet!
Miten vehreä on vuoteemme!
17 Setripuut ovat talomme seininä, sypressit kattonamme.

Kuin Saaronin lilja, kuin omenapuu

1

Neito:

Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja.

2

Mies:

Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä.

3

Neito:

Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta.

4

Neito:

Hän vei minut viinitupaan,
ja yllämme hulmusi rakkauden viiri.
5 Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun,
tuokaa omenoita, että virvoitun --
minä olen rakkaudesta sairas!
6 Hänen vasen kätensä on pääni alla,
hänen oikea kätensä hyväilee minua.
7 Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!

Rakkaani tulee!

8

Neito:

Rakkaani tulee, minä kuulen hänen äänensä!
Hän kiitää yli vuorten,
hän kirmaa yli kukkuloiden!
9 Kuin gaselli on minun rakkaani, hän on kuin nuori peura. Siinä hän on! Hän pysähtyy ja jää talomme seinustalle. Hän katsoo ikkunan takaa, kurkistaa säleikön raosta.

10 Rakkaani puhkeaa puhumaan.

Mies:

Nouse, kalleimpani, kauneimpani,
tule kanssani ulos!
11 Talvi on mennyt, sade on laannut,
se on kaikonnut pois.
12 Kukat nousevat maasta,
laulun aika on tullut,
joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.
13 Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät,
viiniköynnöksen nuput aukeavat
ja levittävät tuoksuaan.
Nouse, kalleimpani, kauneimpani,
tule kanssani ulos!
14 Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.

15

Muut:

Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut, ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat! Köynnöksemme ovat juuri nupullaan!

16

Neito:

Rakkaani on minun ja minä olen hänen,
liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.
17 Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, tule silloin, rakkaani, riennä kuin gaselli, tule kuin peura tuoksuville kummuille!

Juha-Vike Schaffterin puolesta

Martinus Lutherus & Iohannes Bugenhagius: litterae

Lucas Cranach vanhempi, Martin Luther,
1529

Martin Luther (1483-1546) lienee melko tuttu historiallinen hahmo. Hän aloitti evankeliseen liikehdintään johtaneet tapahtumat kirjoituksillaan 1510-luvun lopulla ja profiloitui pian evankelisen liikkeen johtoon. Luther oli äärimmäisen tuottelias kirjoittaja, ja monet hänen kirjoituksistaan nousivat käytännön elämän tarpeista käsin. Lutherin kirjeet ovat erityisen mielenkiintoinen tutkimuskohde paitsi arkisen elämän kuvaajina, myös ikkunana Lutherin tapaan sanoittaa asioita tietyissä konteksteissa.

Ensimmäinen käsiteltävä kirje on osoitettu Stephan Rothille ja se käsittelee Rothin vaimoa. Implisiittisesti kyse on muun muassa Lutherin tavasta sanoittaa sukupuolirooleja. Stephan Roth oli mennyt naimisiin Ursula Krügerin kanssa vuonna 1524 Wittenbergissä. Alkuvuodesta 1528 Roth sai töitä Zwickausta, mutta hänen vaimonsa kieltäytyi seuraamasta häntä sinne.  Roth pyysi vaimoaan keskustelemaan asiasta Lutherin kanssa, mutta tämä ei noudattanut kehotusta. Tästä suivaantuneena Lutherin kirjoitti kyseessä olevan kirjeen Rothille, minkä jälkeen Rothin vaimo muutti kuin muuttikin Zwickauhun.

Toisessa kirjeessä marraskuulta 1527 Luther kirjoittaa Wittenbergin kuulumisia ystävälleen Justus Jonakselle. Kirjeessä käsitellään muun muassa ruttoa, joka riehui parhaillaan Wittenbergissä, sekä Lutherin perheen ja tuttavien terveydentilaa. Luther itse oli kärsinyt jo kesällä 1527 sairaudesta, johon hän luuli kuolevansa. Kyseessä olevan kirjeen perusteella näyttää siltä, että sairastelu ja masentuneisuus ei ollut hellittänyt edelleenkään.

Lähteet:

Bebermeyer, Gustav & Clemen, Otto: Vorbemerkungen. – D. Martin Luther’s Werke. Kritische Gesamtausgabe. Briefwechsel, 4. Band, Briefe 1526 –1528, 276, 442. (1933)

Tappert, Theodore G. (transl. & ed.):  Luther: Letters of Spiritual Counsel. Philadelphia: Westminster Press, 277. (1960)

Roper, Lyndal: ”To His Most Learned and Dearest Friend”: Reading Luther’s letters. – German History, vol. 28:3 (2010), 293. 

Tekstit

Aluksi luetaan kirje 1253 ja sitten kirje 1165. Voit ladata johdannon ja tekstit myös pdf-muodossa. Suomennokset ovat tekstien jälkeen ja myös ne saa tästä pdf-muodossa. 

[1253]
D. Martin Luther’s Werke. Kritische Gesamtausgabe.

Briefwechsel, 4. Band, Briefe 1526 –1528

Absender: Luther, Martin

Absender: Bugenhagen, Johann

Empfänger: Roth, Stephan

1528

[Seite 442]

[1] Gratiam et pacem in Christo cum autoritate in uxorem tuam! [2] Nondum venit ad me domina et hera tua, mi Stephane, quae obedientia [3] eius erga te mihi satis displicet. Deinde et tibi incipio subirasci, quod [4] mollitie animi tui e servitute christiana, qua illi debes prodesse, tyrannidem [5] ei parasti et hactenus aluisti, ut iam tua quoque culpa esse [6] videatur, quod illa sic audet in te omnia. Certe, quando sentiebas asinum [7] pabulo lascivire, hoc est, uxorem indulgentia et obsequio tuo ferocire, [8] oportuit te cogitare, Deo etiam debere te plus obedire quam uxori, hoc [9] est, ne permitteres maritalem autoritatem, quae gloria Dei est, ut Paulus [10] docet, ab ipsa contemni et conculcari. Satis enim est, eatenus exinanire [11] hanc gloriam Dei, ut servi formam accipiat; sed nimium est, eam prorsus 



[Seite 443]

[12] tolli, extingui et nihili fieri. Proinde vide, ut vir sis, et infirmitatem uxoris [13] sic feras, ne malitiam foveas, et dum nimio servis, gloriam Dei, quae in [14] te est, inhonores exemplo satis pernicioso. Facile autem discernere est, [15] an infirmitas aut malitia sit. Infirmitas feratur, malitia coerceatur. Infirmitas [16] secum habet promptitudinem discendi et audiendi saltem semel [17] in duodecim horis, malitia pertinaciam habet resistendi et perseverandi. [18] Ubi vero sentit malitiam pro infirmitate a te intelligi, quid mirum, si [19] pessima fiat? Et iam tua culpa Sathanae fenestram aperis in misero [20] vasculo, pro sua libidine te irridendi et irritandi et irritandi et omnibus modis [21] vexandi. Vir prudens es, et Dominus dabit, ut intelligas, quae loquor, [22] simul senties, quam ex animo tibi et illi consultum diaboloque repugnatum [23] velim. In Christo bene vale! Die Paschae anno 1528. 

[24] Martinus Luther.

[25] Ioannes Bugenhagius Pomeranus.

[1165]
Briefwechsel, 4. Band, Briefe 1526 –1528

Gustav Bebermeyer Otto Clemen

Absender: Luther, Martin

Empfänger: Jonas, Justus

1527

[Seite 276] [1] Doctori Iusto Ionae, Nordhusiae latenti.

[2] Gratiam et pacem in Domino! Quod scribam, non habeo sane, mi [3] Iona, ego, qui tempestate et pusillanimitate spiritus aegre spiro. Paene [4] fui perditus die Sabbathi, cum abortiret uxor Georgii Capellani, ipsaque [5] mox secuta prolem obiit, duplici morte, primum dolore puerperii, deinde [6] veneno pestis intoxicatior quam intoxicatissima; nec Christus tunc vel [7] lacrymas vel preces nostras pro ea servanda audivit; consolabatur utcunque, [8] quod optimo fine, id est plena fide et spiritu, migravit ad [9] Christum. Concussis igitur omnibus pavore, parochum cum sua familia [10] ad me accepi. Mea Ketha adhuc fortis est fide et sana corpore. Iohannellus [11] meus iam octiduo aegrotat, dubio morbo (ut fere suspicio huius temporis), [12] tamen dentium violentia dicitur et ita creditur. Post Capellani [13] uxorem heri et hodie nihil fuit funeris; Christus faxit, ut sit finis iste pestis. [14] In suburbano piscatorum iam quidem desiit pestis, incipiuntque denuo [15] nuptiae ibidem, et repetunt sua gaudia, sed nihil est, quod certi promittas. [16] Nam ante octiduum paene cesserat in civitate pestis, ut vix [17] singulis diebus singula essent funera, sed subito mutata aura intra [18] biduum erant uno die XII funera simul, licet infantes maxima pars. [19] Augustini uxor decubuit octiduo et amplius, apostemate intrinseco, [20] nec aliud quam pestem licet suspicari, revalescit tamen. Margaretha [21] Mochinna similiter apud me adhuc decumbit, menstrui dicitur esse [22] morbus, sed timetur esse pestis. Sic, si suspicionem spectes, in peste [23] media versor domi meae; si rem vero consideres, vita est et salus, licet [24] tentata. Orationibus tuis nos volo commendatos. Dorotheae maritus [25] obiit, ipsa utcunque salva, licet apostema pertinaciter stet indomitum, [26] neque cedens neque maturescens. Ketha mea te salutat, et causatur, cur [27] non advenias visitatum nos, cum in finibus nostris sit pax. Salutat te [28] Pomeranus, hodie cacator purgandus factus. Christus nobiscum, Amen. [29] 1527, feria secunda post Omnium Sanctorum.

[30] T. Martinus Luther.

Käännökset

WA BR 4, no 1253 suomennos

Armo ja rauha Kristuksessa sekä myös auktoriteetti vaimossasi [suhteessa sinun vaimoosi]. Sinun herrasi ja valtiattaresi ei ole vielä tullut minun luokseni, Stephanini, jonka kuuliaisuus [=tottelemattomuus] sinua kohtaan ärsyttää minua tarpeeksi paljon. Seuraavaksi alan olla melko ärsyyntynyt myös sinuun, joka olet sielusi heikkoudessa (pehmeydessä/feminiinisyydessä) tehnyt tyranniaa kristillisestä palvelusta, jonka olet hänelle velkaa hyödyttää???, ja pitänyt [sitä] yllä tähän saakka, niin että nyt näyttää olevan sinun syysi, että hän rohkeaa [vastustaa] sinua kaikessa.

Varmasti kun ymmärsit aasin olevan hillitön rehusta, se on, sinun ystävällisyytesi ja tottelevaisuutesi [takia] vaimosi käyttäytyy ylimielisesti, sinun olisi pitänyt miettiä, että olet ennemmin vastuussa ja tottelet (2 x pass.imperatiivi) Jumalaa kuin vaimoasi. Se on, ettet olisi sallinut aviopuolisolle [vaimolle sitä, että] hän halveksii ja polkee jalkoihinsa [aviomiehen] auktoriteetin, joka on Jumalan kunnia, kuten Paavali sanoo [1. Kor. 11:7: Miehen ei pidä peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa.]. On nimittäin tarpeeksi, että olet tähän saakka tyhjentänyt [tehnyt turhaksi] tämän Jumalan kunnian ottamalla palvelijan muodon [vrt. Fil. 2:7: Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi.], mutta on liikaa, että se [kunnia] kokonaan lakkautetaan, tuhotaan ja tehdään ei-miksikään.

Niinpä katso[kin] että olet mies, [niin että] kestät vaimon heikkouden etkä suosi häijyyttä ja ettet ole saanut liiallisella palvelijuudella  aikaan vaarallista esimerkkiä ja sinussa olevan Jumalan kunnian epäkunnioituksen. On kuitenkin helppoa erottaa, onko kyse heikkoudesta vai häijyydestä. Heikkous siedetään, häijyys pidetään kurissa. Heikkouden kanssa [ihmisellä] on valmius oppimiseen ja kuuntelemiseen, ainakin yhden kerran kahdessatoista tunnissa, [kun taas] häijyydellä on piintyneisyys vastustamiseen ja itsepintaisena pysymiseen. Varmasti kun hän tajuaa, että sinä ymmärrät häijyyden heikkoudeksi, onko ihme, että hän muuttuu  mitä pahimmaksi? Ja on sinun syytäsi, että avaat Saatanalle ikkunan [tässä] heikommassa astiassa [vrt. 1. Piet. 3:7: Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on heikompi osapuoli.], [jolla on] hänen puolestaan halu pitää sinua pilkkanaan, ärsyttää sinua ja kaikin tavoin vaivata sinua. Olet järkevä mies ja Herra sallii sinun ymmärtävän mistä minä puhun. Samalla ymmärrät, kuinka haluan kantaa huolta teidän sieluistanne ja taistella paholaista vastaan. Näkemiin Kristuksessa! Pääsiäisenä vuonna 1528.

Martin Luther

Johann Bugenhagen

No 1253 englanninkielinen käännös (Luther’s Works)

Grace and peace in Christ, and authority over your wife! My dear Stephen: Your lord and mistress has not yet come to see me, and this her disobedience to you displeases me greatly. Indeed, I am beginning to be somewhat put out with you too, for by your softheartedness you have turned into tyranny that Christian service which you owe her, and you have hitherto so encouraged her that it would seem to be your own fault that she now ventures to defy you in everything. Certainly when you saw that the fodder was making the ass insolent (that is, that your wife was becoming unmanageable as a result of your indulgence and submissiveness), you should have remembered that you ought to obey God rather than your wife, and so you should not have allowed her to despise and trample underfoot that authority of the husband which is the glory of God, as Saint Paul teaches. It is enough that you yield this glory of God to such an extent that you take on the form of a servant, but when it is done away, wiped out, and reduced to nothing, this is going too far.

See to it, therefore, that you act the man. So bear with your wife’s infirmity that you do not encourage her malice and that by your excessive submissiveness you do not give a dangerous example and dishonor the glory of God that is in you. It is easy to tell whether her is infirmity or malice. Infirmity is to be borne; malice is to be counteracted. Infirmity carries with it a readiness to learn and to listen, at least once in twelve hours; malice is marked by obstinate resistance and persistence. When she observes that you mistake her malice for infirmity, there is no wonder that she gets worse. By your own fault you are now opening a window in this weaker vessel through which Satan can enter at will and laugh at you, irritate you and vex you in every way.

You are an intelligent man, and the Lord will enable you to understand what I write. At the same time you will recognize how sincerely I wish you to come to an agreement and Satan to be driven off. Farewell in Christ.

Martin Luther

Easter, 1528

John Bugenhagen of Pomerania

WA BR 4, no 1165 suomennos

Tohtori Justus Jonakselle, joka piileskelee Nordhausenissa. Armo ja rauha Herrassa! Sen, mitä kirjoitan, en tee terveenä, Jonakseni, minä, joka Hengen aikakaudella ja pelokkuudella hengitän vain vaivoin. Olin lähes toivoton sapatin päivänä [lauantaina], kun Georg Capellanuksen [Rörerin] vaimo sai keskenmenon, ja pian seurasi kuollutta lastaan. Kaksi kuolemaa, ensin synnytyksen tuska, sitten ruton myrkky, myrkytetty josta [tuli] myrkytetyin. Eikä Kristus silloin kuullut meidän itkuamme tai rukouksiamme suojellakseen heitä. Se antoi kuitenkin lohtua, että hän sai parhaimman lopun, se on, hän lähti Kristuksen luo täynnä uskoa ja henkeä. Sen vuoksi otin luokseni papit ja heidän perheensä [jotka olivat] kaiken pelon sekoittamia. Kethani on [ollut] tähän saakka vahva uskossa ja ruumiillisesti terve. Johannekseni on sairas jo kahdeksatta päivää (epäilen melkein näiden aikojen vaarallista tautia). Kuitenkin sanotaan [että se johtuu] hampaan puhkeamisesta ja sillä tavoin uskotaan. Capellanuksen vaimon hautajaisten jälkeen eilen ja tänään ei ole ollut kuolemantapauksia; Kristus suokoon, että se olisi tämän ruton loppu. Kalastajien esikaupungissa rutto on jo todella loppunut, ja hääjuhlat alkavat siinä samassa uudelleen ja he palaavat iloihinsa. Mutta mikään ei ole kuten varman lupaat [mikään ei ole varmaa?]. Nimittäin ennen kahdeksatta päivää rutto oli melkein loppunut kaupungissa, niin että joka päivä ei ollut yhtä kuolemantapausta, mutta yhtäkkiä kun tuuli käänsi suuntansa, oli yhtenä päivänä kahden päivän aikana kaksitoista kuolemantapausta kerralla, joista suurin osa oli lapsia. Augustinuksen vaimo on maannut [sairaana] kahdeksatta päivää tai enemmänkin, [hänellä on] sisäisiä märkäpaiseita, eikä muuta kuin ruttoa voi epäillä, edelleen se [epidemia] kasvaa hyvin. Margaretha Mochinna makaa samalla tavoin sairaana kuin minä, sanotaan [että] se on kuukausittainen tauti, mutta pelätään [että] se on rutto. Joten, jos havaitset epäilystä, [että] elän ruton keskellä [samoin kuin] perhekuntani, jos epäilet tämän asian todenperäisyyttä, [- -]. Haluan sinun rukouksillasi meidät kehotettavan [Jumalan haltuun]. [- -] Kethani tervehtii sinua ja vaatii selitystä, miksi sinä et tule tervehtimään meitä, kun alueidemme rajalla on rauha. Pomeranus, [jolle] tänään tapahtuu ulostaen puhdistautuminen, tervehtii sinua. Kristus on [olkoon] meidän kanssamme, aamen. 1527, Toinen päivä kaikkien pyhien päivän jälkeen.

Sinun, Martinus Luther

Sini Mikkolan puolesta

Averroes Latinus: De causa finali

Averroes (1126–1198) oli yksi keskiajan islamilaisen maailman huomattavimmista filosofeista. Averroesta voidaan hyvällä syyllä kutsua renessanssi-ihmiseksi (joskin hän eli pari vuosisataa ennen renessanssia). Filosofian lisäksi Averroes oli esimerkiksi islamilaisen lain, teologian, lääketieteen, matematiikan, astronomian ja musiikin teorian asiantuntija. Averroes tunnettiin arabiankielisessä maailmassa nimellä Ibn Rušd, mutta nykytutkimuksessa hänet tunnetaan ensisijaisesti nimen latinalaisella versiolla.

Averroes kirjoitti arabiaksi. Hänen kirjoituksiaan käännettiin kuitenkin jo varhain myös latinaksi ja hepreaksi. Osa Averroeksen teksteistä on säilynyt vain latinankielisinä käännöksinä. Averroes tunnettiin keskiajan latinankielisessä maailmassa ennen kaikkea Aristoteleen kommentoijana. Kuvaavaa on, että kun Aristotelesta kutsuttiin tavallisesti latinankielisissä teksteissä yksinkertaisesti nimellä Filosofi (Philosophus), vakiintui Averroeksen kutsumanimeksi Kommentoija (Commentator). Myöhäiskeskiajalla oli yleistä kirjoittaa kommentaareja Aristoteleen teoksiin, mutta Averroes oli epäilemättä ansainnut asemansa Aristoteleen puolivirallisena kommentoijana ja puolestapuhujana. Averroes nimittäin kirjoitti kommentaareja lähes kaikkiin Aristoteleen saatavilla olleisiin teoksiin. Tärkeimpinä pitämiinsä Aristoteleen teoksiin Averroes kirjoitti sekä lyhyen, keskipitkän ja pitkän kommentaarin. Lyhyet kommentaarit olivat lähinnä tiivistelmiä Aristoteleen teoksista. Pitkissä kommentaareissa Averroes sen sijaan käsitteli Aristoteleen argumentaatiota yksityiskohtaisesti rivi riviltä.

Averroeksen julkilausuma pyrkimys oli kommentaareissaan toistaa vain ja ainoastaan Aristoteleen alkuperäinen opetus myöhemmistä virhetulkinnoista siivottuna. Averroeksen oppi-isäänsä kohtaan osoittama ihailu sai varsin huomattavat puitteet. Esimerkiksi pitkässä kommentaarissa Aristoteleen teokseen De anima Averroes kirjoitti, että Aristoteleessa luonto oli osoittanut, miten täydelliseksi inhimillinen järki voi tulla.

Monet myöhäiskeskiajan kristityt kirjoittajat katsoivat Aristoteleen erehtyneen eräissä uskontoon liittyvissä asioissa. Heidän mukaansa ajalla ja luodulla maailmalla on alku Jumalan luomistyössä. Aristoteles oli sen sijaan opettanut maailman olevan ikuinen. Esimerkiksi Tuomas Akvinolaisen mukaan tämä virhe ei kuitenkaan ollut erityisen moitittava, koska Aristoteleen johtopäätös oli luonnollisen järjen näkökulmasta perusteltu. Kristityillä teologeilla oli kuitenkin mahdollisuus tietää Jumalan yliluonnollisen ilmoituksen perusteella totuus maailman luomisesta. Averroeksen suhtautumistapa uskoon ja järkeen liittyvissä kysymyksissä poikkesi tästä. Averroeksen peruslähtökohta oli, että totuus ei ole koskaan ristiriidassa totuuden kanssa. Tämä yksi ja sama totuus oli ilmaistu niin Koraanissa kuin Aristoteleen teoksissakin. Koraanissa kuitenkin monet asiat kerrottiin siten, että yksinkertaisimmatkin ihmiset saattoivat ymmärtää ne. Aristoteleen teosten ymmärtäminen puolestaan edellytti sellaista filosofista oppineisuutta, jota suurimmalla osalla Averroeksen aikalaisista ei ollut.

Valitsemani tekstipätkä on Averroeksen pitkästä kommentaarista Aristoteleen Fysiikan toiseen kirjaan. Arabiankielistä tekstiä tästä kohdasta ei ole säilynyt. Latinan lisäksi teksti on sen sijaan olemassa myös hepreankielisenä käsikirjoituksena.

Teksti rakentuu kolmesta osasta: ensimmäiseksi on hiukan isommalla kirjasimella kirjoitettu Aristoteleen tekstipätkä (”Dicendum igitur primum…”). Seuraavaksi on kursiivilla kirjoitettu vaihtoehtoinen käännös samasta Aristoteleen kohdasta (”Oportet et nunc igitur loqui…”). Seuraava, tyypillisesti pidempi pätkä sisältää Averroeksen kommentaarin kyseiseen kohtaan (”Quia ista propositio est maxima…”)

Väitöskirjani aiheena on oppi Jumalan kaitselmuksesta myöhäiskeskiajan kristillisessä teologiassa. Aihetta käsiteltiin jonkin verran myös kommentaareissa Aristoteleen Fysiikkaan. Averroes on aiheeni kannalta kiinnostava sikäli, että myöhäiskeskiajan kristityt teologit lukivat tavallisesti Aristoteleen töitä rinnakkain Averroeksen kommentaarien kanssa. Averroes toteaa omassa kommentaarissaan, että Aristoteleen oppi luonnon päämäärähakuisuudesta on tärkeä Jumalan kaitselmuksen ymmärtämisen kannalta. Muun muassa Tuomas Akvinolainen esitti saman ajatuksen omassa kommentaarissaan Aristoteleen Fysiikkaan. On siis hyvin mahdollista, että Akvinolainen omaksui tämän ajatuksen juuri Averroekselta.

Käyttämäni painos Averroeksen tekstistä on Venetsiasta vuodelta 1562. Se sisältää jonkin verran keskiaikaisissa käsikirjoituksissa käytettyjä abbreviaatioita. Toisin sanoen osaa sanoista ei ole kirjoitettu kokonaan, vaan ne on lyhennetty käytössä yleisesti olleen koodauksen mukaisesti. Alla on tekemäni transkriptio käsiteltävästä kohdasta, jossa nämä lyhenteet on avattu. On suositeltavaa verrata tekstiasua renessanssi-editioon, koska siten näkee, millaisia haasteita latinan lukijalla voi olla vanhojen lähteiden kanssa.

Lukupiirissä luetaan varsinaista Averroeksen tekstiä, joka siis alkaa alla kohdasta Quia ista propositio. Välittömästi seuraavaa Aristoteles-sitaattia ja -parafraasia ei ehditä aikataulusyistä kääntää, vaan siihen voi tutustua oheisen suomennoksen avulla.

Transkriptio ja käännös Averroeksen Aristoteles-sitaatista:

Dicendum igitur primum quidem quod natura earum causarum est, quae sunt propter aliquid, postea de necessario quomodo se habet in Physicis. Ad hanc enim causam reducunt omnes, quia cum calidum tale natura sit, et frigidum, et unumquodque talium: haec autem ex necessitate sunt, et fiunt, et apta natura sunt etenim etiam, si aliam causam dicant, solum tangentes valere fiunt, hic quidem litem, et amicitiam, ille vero intellectum.

Oportet et nunc igitur loqui primo de hoc, quod natura est de causis, quae agunt propter aliquid, deinde post loquemur de necessario, et quomodo se habet in rebus naturalibus, quae agunt propter aliquid. Omnes enim ad hanc causam reducunt, et dicunt quod calidum est tale, et frigidum est tale, et similiter unumquodque similium, necesse est ut ei generentur ista. Quoniam, et si imponunt aliud, et quidam dicit amicitiam, et litem, et quidam intelligentiam, tamen inspiciunt, sicut fulgur tantum, deinde dimittunt ipsum, et vadunt.

On ensiksi selitettävä, miksi luonto kuuluu päämääräsyihin ja tarkasteltava sen jälkeen sitä, millä tavalla välttämätön esiintyy luonnossa, sillä kaikki luonnontutkijat palauttavat asiat tähän syyhyn ja toteavat, että koska lämmin ja kylmä ja kaikki tällaiset ovat luonnostaan sellaisia ja sellaisia, määrätyt asiat ovat välttämättä olemassa ja syntyvät. Ja jos he puhuvat muusta syystä (yksi mainitsee ystävyyden ja riidan, toinen järjen), he vain koskettelevat sitä ja jättävät sitten syrjään. (Aristoteles. Teokset, Osa III Fysiikka. Suom. Tuija Jatakari & Kati Näätsaari. Helsinki: Gaudeamus 1992. s. 39)

Transkriptio ja käännös Averroeksen tekstistä:

Quia ista propositio est maxima et fundamentum in hac scientia, et in scientia Divina:

Tämä oppi on tärkeä ja perustava niin tässä tieteessä [so. fysiikka] kuin teologiassakin.

quoniam, si Naturalis non concesserit eam, negat principium finale, et negat materiam esse propter formam, ex quo sequitur ipsum negare agens:

Sillä jos luonnontutkija ei hyväksy sen totuutta, hänen on kiellettävä päämääräsyyn olemassaolo. Ja samoin hänen on kiellettävä aineen olevan olemassa muodon vuoksi. Tästä seuraa, että hän joutuu kieltämään muodon olevan toimija.

generans enim non generat, nisi propter aliquid, et similiter movens movet propter aliquid:

Mikään ei nimittäin generoi mitään paitsi jonkin päämäärän tähden ja samoin liikuttaja liikuttaa jonkin päämäärän tähden.

et, cum sequitur formam, sequitur necessario materiae naturam: et si non, nascitur casu, et sic non erit agens: aut, si erit, erit frustra:

Niin ollen kun on muoto, seuraa tästä välttämättä materian luonne: ja jos näin ei ole, se syntyy sattumalta eikä siten ole toimija. Tai sitten jos näin on, se on vailla merkitystä.

et similiter, si Divinus non concesserit eam, non poterit probare quod Deus habe solicitudinem circa ista, quae sunt hic,

Ja samalla tavoin jos teologi ei hyväksy tätä [päämäärän] periaatetta, ei hän voi todistaa että Jumala pitäisi huolta asioista, jotka ovat täällä [maailmassa].

ideo incoepit Aristototeles dicere quod natura agit propter aliquod(?), et quod ab hoc debet incipere hic,

Näin ollen Aristoteles puhuu aluksi siitä, että luonto toimii jonkin päämäärän vuoksi. Siksi myös tässä kommentaarissa on aloitettava tästä periaatteesta.

et postea loquetur de necessitate, ad quam Antiqui reducebant generationem, utrum sit in rebus naturalibus, et quomodo se habet ad causas, quae agunt propter aliquod(?).

Ja tämän jälkeen hän puhuu välttämättömyydestä, jota hänen edeltäjänsä pitävät asioiden syntymisen ominaispiirteenä. Ja hän kysyy onko luonnollisissa asioissa välttämättömyyttä ja millä tavalla se suhtautuu syihin, jotka toimivat jonkin päämäärän vuoksi.

Et hoc intendebat, cum dixit ”et quomodo se habet in rebus naturalibus”, et cetera.

Ja tähän hän pyrkii sanoessaan ”millä tavalla välttämätön esiintyy luonnossa” ja niin edelleen.

Dicendum omnes enim et cetera id est omnes enim Antiqui reducebant, et cetera id est attribuebant omnia generabilia ad istam causam ex qua invenitur necessitas in rebus, et est materia.

Nimittäin kaikki hänen edeltäjänsä palauttivat kaikki syntyvät asiat tähän syyhyn, johon välttämättömyys asioissa perustuu, siis materiaan.

Dicebant enim quoniam ex necessitate calidi, et naturae frigidi, et humidi, et sicci necesse est invenire omnia ista generabilia,

He sanoivat nimittäin, että lämmön välttämättömyydestä ja kylmyyden olemuksesta ja kosteudesta ja kuivuudesta seuraavat välttämättä kaikki syntyvät asiat.

scilicet quod propter hoc, quod calidum innatum est admisceri cum frigido, et humidum cum sicco necesse est ut ab istis qualitatibus inveniant omnia generabilia sine aliqua causa extrinseca admiscente, et dante unicuique; enti completionem propriam.

Ja tämä johtuu siitä, että kun lämmin luonnossa sekoittuu kylmän kanssa, ja kostea sekoittuu kuivan kanssa, seuraa välttämättä, että näistä kvaliteeteista seuraavat kaikki syntyvät asiat ilman, että olisi mitään erillistä syytä niiden sekoittumiselle. Ja että kun nämä oletetaan oleviksi, seuraa tästä luonnon toteutuminen ja täydellistyminen.

Et similiter dicebant, quidam(?), quia calidum innatum est ascendere superius, frigidum descendere inferius, ideo calidum, cum ascendit ad superiora plantarum, fient flores, et folia: sicut esset, cum frigidum descenderit ad inferius, fient radices.

Ja edelleen he väittävät, että koska lämmölle on luontaista nousta ylös ja kylmälle laskea alas, siksi kun lämpö nousee kasvien ylimpiin osiin, syntyy kukkasia ja lehtiä: ja samoin kun kylmä laskeutuu kasvien alimpiin osiin, syntyy juuria.

 Et similiter faciebant de omnibus, de quibus nitebantur reddere causas actionum, quemadmodum nitebantur in hoc in generationem eorum.

Ja samalla tavoin he käsittelevät kaikkia asioita, jotka palautetaan syiden toimintaan, millä tavoin ne ovat riippuvaisia syiden generoitumisesta.

Eadem enim est dispositio de causis generationis, et de causis actionum qui enim attribuit generationem necessitati attribuit actiones necessitati, et qui attribuit eam fini intento attribuit generationem fini intento.

Nimittäin syntymisen ja toiminnan syiden järjestys on sama, sillä sen, joka pitää syntymistä välttämättömänä on pidettävänä välttämättömänä myös toimintaa. Ja sen joka sanoo, että toiminnalla on tavoiteltu päämäärä, on ajateltava samoin myös syntymisestä.

Et, quia quidam istorum dicunt agens esse in prima generatione mundi, non in omnibus generationibus, ut Empedocles amicitiam, et litem, et Anaxagoras intelligentiam,

Ja eräät Aristoteleen edeltäjistä sanovat, että maailman synty voidaan palauttaa jonkin toimijan toimintaan, mutta muiden asioiden syntyä ei. Empedokleen mukaan ystävyys ja riita ovat tällaisia toimijoita ja Anaksagoraan mukaan se on järki.

dixit: quoniam, et si imponunt illam(?) et dicimus quod isti homines reducunt omnia ad causam materialem, quia isti, et si ponunt causam aliam, scilicet agentem, ut Empedocles, et Anaxagoras, tamen modicum perceperunt eam,

Aristoteles sanoo  […] ja niin sanomme, että nämä ihmiset palauttivat kaiken materiaaliseen syyhyn. Ja jos oletetaan toinen syy, nimittäin vaikuttava syy, kuten Empedokles ja Anaksagoras, silti […]

et concesserunt eam in principio generationis, deinde dimiserunt eam in aliis rebus.

ja he hyväksyvät sen olevan asioiden syntymisen alussa ja sitten hylkäävät sen kaikissa muissa asioissa.

Mikko Postin puolesta